Miten tulla taikuriksi? Missä taikuutta opiskellaan? On kysymys, joka minulle usein esitetään. Ollakseen taikuri opiskelu on tärkeää. Taikureille ei ole muodollista koulutusta, kuten vaikka näyttelijöille, tanssijoille ja muusikoille joille löytyy jokaiselle selkeät koulutuspolut aina yliopistoon asti, mutta ollakseen hyvä taikuri opiskelu on mahdollista jopa myös Suomessa ja Ruotsissa.
Taikuriksi opiskellaan pääsääntöisesti itse, kirjoista ja opetusvideoista joita alan meritoituneet ammattilaiset ovat tuottaneet. Onnekkaimmat löytävät itselleen mentorin joka opettaa, ohjaa ja jakaa kokemuksen ja pitkän uran aikana kartuttamaansa viisautta.
Näiden lisäksi tärkeä paikka saada oppia ja tavata muita taikureita ovat erilaiset taikakongressit. Kotimaisista taikakongresseista suurin ja pitkäikäisin on Kouvolan taikapäivät, joille itsekin olen osallistunut vuodesta 1998 saakka. Kongresseissa on perinteisesti erilaisia luentoja ja workshoppeja joissa alan mestarit opettava nuorempiaan.
Pari vuotta sitten kuulin Sigtunassa Ruotsissa järjestettävästä viikon kestävästä Conjuring -taikakurssista. Se herätti mielenkiintoni ja viime tammikuussa päätin laittaa hakemuksen sisään tämän vuoden kurssille. Pääsin mukaan kurssille ja odotin sitä innolla. Kurssi pidettiin heinä-elokuun vaihteessa ja se oli todella vaikuttava kokemus!
Sigtunaan, joka sijaitsee kahdenkymmenen minuutin taksimatkan päässä tukholman lentokentältä oli saapunut kolmekymmentä taikuria 12:sta eri maasta, kaukaisimmat Meksikosta ja Yhdysvalloista. Taikurit jakautuivat neljään eri ryhmään, Conjuring A, B, C ja exploring the act -ryhmiin.
Kurssit suoritetaan järjestyksessä, kun olet suorittanut A:n, pääset seuraavaksi B:lle jne. Joten ensikertalaisena aloitin A-kurssilta. Ryhmässämme oli seitsemäntoista oppilasta kahdeksasta eri maasta, ikähaitarin ollessa 18-58. Koossa oli siis varsin monipuolinen ryhmä ihmisiä joita yhdisti intohimo taikuuteen ja uuden oppimiseen.
Oppitunnit kestivät 90 minuuttia ja niitä oli käytännössä kahdenlaisia: Taikuuden teoriaa ja Esiintymistaitoa. Taikuuden teoriaa opetti koko kurssin pääopettaja ja kurssin perustanut Tom Stone (Ruotsi). Hänen tuntinsa menivät kaikki samalla rakenteella: ensin oli noin puolen tunnin luento taikuuden teoriasta, sitten porukka jaettiin kolmen hengen ryhmiin ja meillä oli 40 minuuttia aikaa tehdä taikaesitys käyttäen juuri opittua teoriaa. Sen jälkeen esitimme tuotoksemme toisille kurssilaisille.
Päivät olivat pitkiä, aamupala oli kahdeksalta, opetus alkoi yhdeksältä ja kaikkiaan ohjelma kesti iltayhdeksään saakka, joinain iltoina hieman pidempään. Ainoa pidempi hengähdystauko ohjelmasta oli 17-18 väli, joka oli tarkoitettu muistiinpanojen tekemiseen, jos oli tehnyt pätevät muistiinpanot jo oppituntien aikana, tämä oli hyvä väli soittaa kotiin tai ottaa päiväunet.
Ilmaisutaidon tunneilla harjoittelimme muun muassa erilaisia puheen tekniikoita lavalla oloa ja teimme näyttelijöiden käyttämiä peruharjoitteita. Nämä olivat hyvää vaihtelua taikuuden teorian tunneille ja haastoivat päätä eri tavalla, joten aivot eivät koko ajan kiehuneet aikapaineen ja uusien temppujen harjoittelun vuoksi.
Koen että tämä kurssi oli itselleni juuri tähän hetkeen sopiva asia, joka vie esiintymistäni eteenpäin. Se antoi uusia laajempia teorioita käyttööni ja vastaavasti jossain kohtaa mentiin todella pieniin yksityiskohtiin: kumpi jalka edellä astut näyttämölle, mihin katseesi kiinnittyy temppua esittäessäsi, missä kohtaa katsot yleisöä, missä kohtaa pitelemääsi esinettä? ja niin edelleen. Todella hienovaraisia yksityiskohtia, niitä jotka tekevät eron hyvän ja erinomaisen välillä.
Kokonaisuudessaan kyse oli todellisesta taikuuden bootcampistä, jossa eristäydyimme muusta maailmasta ja keskityimme vain taikuuden ja esiintymisen harjoitteluun. Noin intensiivinen ja pitkäkestoinen omistautuminen taikuudelle oli minulle täysin uutta ja avasi selkeästi uusia tapoja ajatella taikuutta ja esiintymistä. Odotan erittäin innoissani sitä että pääsen tuomaan yleisön eteen uusia, kurssin innoittamia ideoitani.
